ISÄ, POIKA JA SATU-ÄITI

KALEVA 19.10.2007

Pojasta polvi paranee, sanotaan. Haukiputaan Teatterikuopassa sananparsi pannaan tosi testiin lauantaista alkaen.

Nurkkanäyttämön 25-vuotisjuhlanäytelmä Decamerone tuo harrastajateatterin kantavien voimien, Satu Alatalo-Raution ja Timo Raution rinnalle heidän 16-vuotiaan esikoisensa Elmon.

Aivan yksin Elmo ei tosin joudu moiseen sukupolvimittaukseen. Ensimmäisessäkin Decameronessa mukana olleen Tarja Martin ja musiikin siihen tehneen Kari Korhosen muusikkopoika Tuomas on niin ikään ensikertalainen - tai toisaalta konkari: olihan hän ensi-Decameronessa näyttämöllä Tarja-äitinsä vatsassa!

Perhe sopeutunut

"Eihän teatteri ole kuin hirvittävän, hirvittävän pieni, toki vaikuttava sellainen, osa meidän perhe-elämää", Elmo kommentoi.

Lapsilla oli hoitajansa, kunnes Elmo ryhtyi kaitsijaksi. "Ja viime vuosina on saanut olla rauhassa tyttökavereiden kanssa", hän vihjaa. "Äärimmäisen hienoa."

"Eikö tämä oo tosiaankaan muuten näkyny meidän elämässä?" Satu tivaa esikoiseltaan. "No, saatatte te puhua näytelmästä." "Ai saatetaan!"

Timo puhkeaa makeaan nauruun.

"Ei teidän puhumiset ole mitenkään kummallista. Toiset vanhemmat saattaa elää vaan lasten harrastuksien kautta ja puhuu niistä. Niillä ei oo yhteistä", Elmo selittää.

Roolit selvillä

Satu kertoo saaneensa vuosien varrella kuulla usein, miten mahtavaa on, kun pariskunnalla on sama harrastus. Timonkin työkaverit VR:llä ovat antaneet tunnustusta. "Tämä on kyllä hienoa", mies myöntää.

"Mutta eikö ookkin Timo niin, että täällä harrastuksessa me ei olla aviopari?"

"Niin, tämähän on tällaista ryhmäkäyttäytymistä. Että tässä iässä ei enää kaulailla tuolla verhoissa", Timo sanoo. "Meillä molemmilla on näyttelijän rooli, ja muutenkin on aina sata asiaa mielessä kun tänne tulee." Timo näet kuuluu lavastustiimiin, mutta on sen ohella melkoinen jokapaikanhöylä.

Satu tunnustaa ohjaavansa Timoa kotioloissa. Elmoakin hän ohjaisi, mutta poika ei taivu. "Yrittäähän se, mutta Päkkilän Raija on tämän näytelmän ohjaaja ja minä kuuntelen sitä."

Muutoin Timo on ohjaksissa, perheessä siis, Satu esittää. Isä ja poika nauravat. Satukin.

Lopulta Rautiot ovat yksimielisiä siitä, että Satu organisoi, Timo toteuttaa. Viisihenkisen perheen menemiset, kun koti on kaukana Jokikylässä, vaativatkin järjestelemistä.

"Me ollaan kotona vain kolmena iltana viikossa", Satu laskee.

Vaikka Elmo astuu lavalle vasta nyt, on hän ollut pikkupojasta oleellinen tekijä Nurkkanäyttämön projekteissa: hän on antanut kommentteja, vuosi vuodelta analyyttisempiä, niin esityksestä kuin esittäjistäkin. Niitä on oikein odotettu.

Timo ja Satu kertovat jännittävänsä pojan suoritusta. Satu sanoo seuranneensa harjoituksia enemmän äitinä kuin kollegana, mutta toisaalta Elmon asemaan on ollut helppo asettua - kumpikin vanhemmista näet aloitti näytelmäharrastuksen Elmon ikäisenä ja yhtä matkaa.

Pitkällä saatilla

Syksyllä 1982 Sadun suuri haave oli toteutunut:16-vuotias sai liittyä kansalaisopiston nuorten näytelmäpiiriin. Samaan aikaan hän ryhtyi seurustelemaan vanhan koulutoverinsa Timon kanssa. "Lähdin saattamaan Satua harjoituksiin, oisko ne ollu kolmannet treffit. Ja sillä tiellä olen."

Nurkkanäyttämöltä pois astuminen on käynyt joskus mielessä, Rautiot myöntävät. "Kun lapset oli pieniä joskus mietti, että onko tässä järkeä. Että uhraako tässä kaiken ja miksi", Satu sanoo.

"Sitä tunnetta, joka näyttämöllä tulee, ei saa mistään muualta", hän sanoo varmasti. Kahdenkymmenen vuoden aikana he ovat olleet pois vain yhden näytelmän verran.

NURKASTA ETURIVIIN

TEATTERIKÄRPÄSEN PUREMA

RANTAPOHJA 18.10.2007

Risto Viinamäki on ottanut viikon vapaata työsuojelupiirin piiritarkastajan virasta. Vapaapäivät hän käyttää tarkoin nikkarointiin ja teatteriin. Tällä kertaa tekeillä ovat lavasteet ja rooli Nurkkanäyttämön Decamerone-näytelmään.

Valmiina ovat jo kärryt ja joukko ikkunaluukkuja ja ovia ynnä muuta. Näin ensi-illan kynnyksellä harjoituksiakin on joka ilta, joten harrastus on täyspäivähommaa.

Teatterikärpäsen pureman Risto Viinamäki sai vasta aikuisena miehenä "myöhäisheränneenä", mutta puremasta jäi ikuiset jäljet.

— Minulla on mielikuva, että kirjoitin Rantapohjan yleisönosastollakin, että Haukiputaalle pitäisi saada harrastajateatteri ja yleensä harrastusmahdollisuuksia.

Viinamäki aloitti harrastuksen jo ennen 25 vuotta sitten perustettua Nurkkanäyttämöä. Hän muistelee, että alussa tehtiin sketsejä. Ja on Risto kirjoittanut itsekin yhden esityksessä olleen tekstin. Sitä mukaa kun Nurkkanäyttämö nosti rimaansa ylemmäksi, sitä isompia olivat tuotokset ja sitä enemmän oli Risto Viinamäenkin taidoille tarvetta.

Pitkästä kokemuksesta Viinamäki tietää, että teatterinikkarilta kysytään muutakin kuin napakkaa vasarakättä. Ohjaajan antamat tehtävät voivat olla varsinaisia yhtälöitä. Yksi ylpeydenaihe on kapistus, joka kävi esitettävän näytelmän pirtin pöydästä, hevoskärryistä ja saunanlauteista. Viinamäeltä heltiää kiitos myös kavereille. Hän esittelee Decameronen lavasteita. Oku Pellisen ja Mika Kainuan käsittelyssä kovalevystä väsätyt ovat ja ikkunat saivat hämmästyttävällä tavalla jalopuisen kuosin.

Näyttämöltä on vaikeaa tietää, miltä tuotos näyttää katsomosta, mutta Risto Viinamäki pitää 25-vuotiasta Nurkkanäyttämöä tasokkaana harrastajateatterina. Onhan se kelpuutettu parhaimmillaan tasostaan tunnettuun Mikkelin työväennäyttämötapahtumaankin. Kiitosta saa myös ohjaaja Raija Päkkilä näkemyksineen. Kenties nälkäkin on kasvanut matkan varrella, mutta senkin edelle Viinamäki nostaa hyvän porukan.

On Risto Viinamäki vetänyt omaa näyttämöporukkaakin ja pitänyt taukoa näyttelyharrastuksesta. Muutama vuosi meni tyystin veneenteko- ja uintiharrastuksissakin. Sitten vanhat kaverit hakivat hänet sanan mukaisesti veneenteosta ja teatterilakko murtui.

— Tämä on vähän niin kuin tupakanpoltto, tähän syntyy riippuvuus.
Eikä riippuvuus synny johonkin tiettyyn näytelmään tai tyylilajiin, vaan kokonaisuuteen. Risto Viinamäki lämpenee, kun hän pääsee kertomaan, miten sama teksti muuttuu eri teokseksi eri esityskerroilla ja eri esittäjien käsissä.

Lauantai-iltana ensi-iltaan tuleva Decameronekin on uusinta, mutta veteraaniharrastajalla ei ole mitään syytä uskoa, että se olisi sama näytelmä kuin se, joka oli estradilla 19 vuotta sitten.

Risto Viinamäki näkee teatterin monipuolisena harrastuksena. Hänelle penkkiharrastajakin on teatteriharrastaja, joka harrastaa lajia kuin näyttelijä mutta vain rampin toisella puolella.

NOSTAA PUNAN POSKILLE

Haukiputaan Nurkkanäyttämön syksyn ensi-ilta ja teatterin 25-vuotisjuhlanäytös on Decamerone.

Näytelmä perustuu Giovanni Boccaccion ikivihreä novellikokoelmaan. Näytelmän ytimessä on ruhtinas, joka sulkeutuu palatsiinsa ruttoa pakoon ja kutsuu sinne tetteriseurueen viihdyttämään itseään ja vieraitaan.  Rutto on jo ehtinyt surmata koko seurueen ja linnaan saapuu toinen köyhä, mutta lahjakas seurue. Sen kaikki tarinat eivät vain miellytä ruhtinasta ja tarinan loppu on sen mukainen.

Decamerone on näytelmä, jonka Nurkkanäyttämö on esittänyt myös alkuvuosinaan. Molemmilla kerroilla sen on ojannut Raija Päkkilä ja vieläkin remmissä on näyttelijöitä, jotka olivat mukana ensimmäisessä esityksissä.

Kyse ei kuitenkaan ole uusinnasta. Nurkkanäyttämö lupaa sekä teknisesti että ilmaisullisesti ja ohjauksellisesti kypsynyttä näkemystä.

Decamerone on tekstinä rohkea, aistikas ja jopa eroottinen. Nurkkanäyttämö lupaa esittää sen rohkeasti mutta tyylikkäästi, mutta varoittaa, että näytelmä saa punan nousemaan poskille. Esitystä ei myöskään suositella alle 14-vuotiaille.

Näytelmän ensi-ilta on lauantaina ja sitä esitetään lauantaisin ja sunnuntaisin 25. marraskuuta saakka.

Leena Takaluoma